sunnuntai 11. lokakuuta 2015

SUKELLUSKOKEILU



Eräs lauantaiaamu suuntasimme J:n kanssa jännittynein tunnelmin (tai ainakin mua jännitti) kohti Aalto Alvaria kello 8:15 aamulla. Sain nimittäin Jyväskylän Sukelluskeskukselta yhteydenoton ja mahdollisuuden päästä kokeilemaan laitesukellusta! Otin tietysti J:n mukaan, koska olihan tuo jännältä kuulostava kokemus hänenkin päästävä kokemaan (ja ehkä J toimi hiukan myös muun henkisenä tukena). Aamu alkoi pienellä aamujumpalla, kun kannoimme autosta porukalla kaikki sukellusvarusteet. Seuraavaksi istuimme alas pöydän ääreen kuuntelemaan Jarkon selostusta siitä, miten altaassa tulisi toimia. Kävimme läpi varusteet ja mitä kaikkea niillä tehdään. Erityisesti piti muistaa tietysti happiregulaattorin käyttö ja tyhjennys, vedenalaisten käsimerkkien käyttö sekä paineentasaus korvissa syvemmälle mentäessä. Painehan nimittäin on vedessä paljon suurempi kuin ilmassa ja myös kasvaa melko nopeasti vedessä syvemmälle mentäessä. Aluksi tuntui, että millä tämän kaiken voi muistaa siellä vedessä, kun tilanne on niin uusi..

Noin tunnin kestäneen teoriaosuuden jälkeen, puimme märkäpuvut päällemme ja autoimme laitteet toistemme selkään. Jestas, että ne painoivat. Jakauduimme kahteen ryhmään, jossa kummassakin meitä oli kolme. Menimme ensin altaan matalaan päähän harjoittelemaan ja ihan vaan totuttelemaan siihen, että siellä veden alla voikin hengittää, eikä siellä nimenomaan saa pidättää hengitystä. Mulla meni puolisen tuntia, että totuin tuohon outoon tilanteeseen ja uskalsin hengittää siellä veden alla kunnollisia syviä henkäyksiä. Mulle tuotti hieman vaikeuksia myös se, että yritin hengittää suun kautta sisään, mutta puhalsin ilmaa sitten nenän kautta ulos, mikä olisi sekin pitänyt tehdä suun kautta. Meidän ryhmän ohjaaja Olli Lappi oli loistava ja varmisti koko ajan, että kaikilla on kaikki hyvin ja rohkaisi koko ajan ihan vaan totuttelemaan oloonsa, jos mikään muu ei tuntunut vielä kivalta ajatukselta kokeilla. 


Yhdessä harjoittelimme matalassa vedessä happiregulaattorin kanssa toimimista (eli jos vaikka joku räpylällään huitaisisi sen suusta pois, niin miten regulaattorin löytää uudestaan ja miten se asetetaan suuhun ja tyhjennetään vedestä). Regulaattorin pystyi tyhjentämään kahdella tapaa, joko siihen lujaa puhaltamalla tai tyhjennysnapista. Olennaista oli, että puhalsi koko ajan hieman happea ulos suusta pieninä kuplina, eikä lopettanut hengitystä kokonaan. Harjoittelimme molemmilla tavoilla. Myös maskin tyhjennys vedestä kuului harjoitukseen, joka tapahtui kääntämällä pää yläviistoon, painamalla maskin yläreunaa sormilla kiinni otsaan ja samalla puhaltamalla nenästä ilmaa tasaiseen tahtiin, jolloin vesi maskin alareunan kautta poistui.


Kun olin tottunut ajatukseen, että mä oikeasti voin hengittää veden alla, eikä mun tarvitse nousta pintaan happea haukkaamaan, pystyin rentoutumaan. Seuraavaksi kokeiltiin mennä hiukan syvemmälle ja samalla piti muistaa se paineentasaus korvissa pitämällä nenästä kiinni ja puhaltamalla lujaa ilmaa korviin. Liiveissä oli sekä tyhjennys-, että täyttösäätimet, joiden avulla pystyi säätelemään sukellussyvyyttä. Mä tarvitsin lisäksi pari painoa, jotta edes pääsin syvemmälle, vaikka liivi olikin tyhjä. Sekin piti muistaa, että koska alaspäin mentäessä paine lisääntyy ja liivien ilman tilavuus pienenee, niin alaspäin mentäessä liiveihin pitikin pikku hiljaa lisätä ilmaa, jottei syvemmälle mennä liian nopeasti. Sama homma ylöspäin tullessa: liiveistä piti tyhjentää ilmaa, jottei ylös tulla liian nopeasti (sen dekompressiotaudin eli sukeltajantaudin välttämiseksi). Loogisestihan voisi kuvitella, että jos haluaa alas, ilmaa päästetään liiveistä pois ja ylöspäin mentäessä sitä lisätään, mutta ei siis näin.


Sukelleltiin lopulta neljän metrin syvyydessä, joka tuntui näin jo ensikertalaisesta aika huikealta. Kun vilkaisin ylöspäin muutaman minuutin pohjassa oleiltuani ja näin sen kolmisen metriä vettä yläpuolellani, tuntui jopa vähän kauhistuttavalta. Vaikka neljässä metrissä sukeltaminen ei kovin syvässä vedessä sukeltamista olekaan, niin ei sieltä silti tultu ylös ihan välittömästi jos siltä tuntui. Snorklaillut olen kyllä parin metrin syvyydessä, mutta jo syvemmälle mentäessä korviin alkaa sattumaan jos ei painetta tasaa, eikä neljästä metristäkään ihan täysillä kannata pintaan potkia.


Kuvat: Olli Lappi 
(käy tsekkaamassa upeita vedenalaiskuvia myös instagramista: @ollilappi)

Tämä yksittäinen sukelluskokeilu (50€) oli aivan mahtava kokemus, jossa pääsi kyllä totaalisesti pois omalta mukavuusalueeltaan! Sukelluskokeilulla pääset itse kokemaan uuden mahtavan elämyksen tai sitten voit vaikkapa lahjoittaa sellaisen kaverille! Tämä yksi allassukelluskerta voidaan ns. lukea hyväksi myös, jos haluat aloittaa varsinaisen kurssin, johon kuuluu siten enää vain kaksi allassukelluskertaa ja neljä avosukellusta, ja tietysti teoriat. Lisää tietoa löydät Sukelluskeskuksen sivuilta. Sukelluskeskus toimii Jyväskylän lisäksi myös Tampereella, Kuopiossa, Oulussa, Porissa ja Helsingissä.

Jyväskylän Sukelluskeskus haluaa tarjota teille mahdollisuuden kokeilla sukellusta 35€ hintaan, kun mainitset blogini nimen (Anni Maria). Tarjous on voimassa kuukauden (eli 12.11 asti)! 

Kiitos ohjaajille jännittävästä ja miellyttävästä kokemuksesta!




4 kommenttia:

  1. Vau! Kuinka siistiä! Mäkin niin haluaisin kokeilla, mutta vähän tuntuu, että pelkään liian paljon haha :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä mahtavaa :) muakin jännitti kyllä aika paljon, mutta kaikki sujui hyvin! Siitä tuo kokeilu onkin kiva, että jos ei varsinaisesti innostu suorittamaan sukelluskurssia, niin pääsee kuitenkin kokemaan jotain uutta ja ylittämään kenties itsensä ;)

      Poista
  2. Mä oon itse kerran kokeillut tuota laitesukellusta ja se oli tosi huikeeta. Jollain tapaa jännittävää, mutta teki mieli mennä uudestaan sinne syvälle takaisin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Okei! :) joo, muakin kyllä kiinnostaisi ehkä suorittaa se kurssi, mutta ajatus 20 metrin sukelluksesta ei ihan vielä ainakaan houkuttele :D

      Poista