keskiviikko 30. syyskuuta 2015

ISOMMAT HUULET LUONNOLLISESTI








Videota jälleen, josta kaikki propsit siis Kialle! Kia sai testiin tuollaisen huulten pullistajan ja pyysi mua kanssaan teistaileen sitä. Meillä meni ihan hitsin kauan aikaa saada tuo video kasaan, kun kummatkin ollaan aika aloittelijoita videopostaamisessa, eikä naurusta meinannut tulla loppua. Ainakin oli hurjan hauskaa :D Koittakaa kestää! Huomattiin myös, että molemmat on ihan perus huulirasvan tarpeessa..

Ps. mites toi alotuskuva?




perjantai 25. syyskuuta 2015

ASUKUVIA JA SYYSAATTEITA




En ole yhtään tajunnut kuinka syksy tuolla ulkona jo on! Viimeksi kun asukuvia on otettu, lehdet puissa oli vihreitä, eikä puolet niistä muutenkaan ollut varissut maahan. No okei, ei niistä vielä ehkä ihan puolia ole tippunut, mutta joka tapauksessa, fall is here, halusin tai en.

Syksy on ollut mulle yleensä kivaa aikaa, varsinkin ylä-aste ikäisenä kun sai taas mennä pitkän kesäloman jälkeen kouluun ja tavata kaikki kaverit, joita ei niin paljon tullut kesällä nähtyä. Tiedän, olin vähän erilainen nuori, koska oikeasti tykkäsin mennä syksyisin kouluun. Tämä syksy on ollut täynnä haikeutta, jännitystä, odotuksen tunnetta ja välillä oon ollut super innoissani ja toisinaan mua taas on surettanut itkuun asti. Mun opiskelijaelämä on nimittäin ohi (ainakin toistaiseksi..) ja on aika kohdata tosi elämän haasteita. Jollain tapaa koen nyt vasta aikuistuvani, koska en enää opiskele, vaan edessä on pelkkä työelämä. Opiskelujen ohella on toki tullut tehtyä töitä, mutta olen silti ollut nimikkeeltäni opiskelija. Tuttu ja turvallinen nimike, joka on jo niin pitkään laitettu kaikkiin papereihin, missä ammattia kysytäänkään. Seuraava nimike onkin sitten se nimikesanaston mörkö, työtön. Työttöömyyden olen kuitenkin tässä kohdin valinnut itse, enkä ole hakenut loppu vuodelle töitä. Suunnitelmissa on nimittäin pientä reissailua, Australian ja Thaimaan suunnalle. Tästä olen ollut ihan super innoissani! 

Sitten se mistä olen ollut suruissani, on se, että tasan viikon päästä asun jälleen kotona, isän ja äidin katon alla, 25-vuotiaana, opintonsa suorittaneena, filosofian maisterina, työttömänä. Kuulostaa pahalta, varsinkin nyt kun kirjoitin tuon virkkeen, mutta ei minua kotiin muutto ahdista yhtään, vaan täältä Jyväskylästä lähtö. Tänne jää käytännössä koko mun opiskelija-aikainen elämä, illanviettoineen, yliopistoineen ja ennen kaikkea kavereineen. Meillä on ollut aivan superi kaveriporukka täällä Jyväskylässä, josta olen ollut hirmu kiitollinen. Porukkaan kuuluu niin poikia kuin tyttöjäkin, osa tulleet meidän kavereiksi minun opiskelujen kautta, osa J:n opiskelujen kautta, ja ihaninta tässä kaikessa on, että me kaikki ollaan tässä vuosien myötä sulauduttu yhdeksi isommaksi porukaksi. Ihmiset on tosiaankin siis meidän kautta tutustuneet myös toisiinsa, ja joskus kun me kaksi ei olla mukana illanvietoissa, saadaan viestiä että "vaan te puututte"! Lämmittää sydäntä joka kerta. Lisäksi olen tutustunut täällä muutamiin aivan uusiin naispuoleisiin ihmisiin baarissa sattumalta, joiden kanssa olen pitänyt myös myöhemmin yhteyttä ja käynyt syömässä tai istumassa iltaa. Todella mieltä avartavaa tutustua aivan uuteen ihmiseen, josta ei tiedä yhtään mitään!

Mulla on ollut täällä muutamia ihania ja mulle aivan älyttömän tärkeitä tyttökavereita, joita jään kaipaamaan niin paljon, että nyt kun sen kirjoitin, itku tuli, taas kerran. Ensimmäisen kerran se tuli eräs lauantai kun ystävä kävi hyvästelemässä meidät ennen Saksaan muuttoaan. Istuin sohvalla ja vaan itkin, koska tajusin, että tää on nyt ihan totisinta totta, tää kaikki on nyt ohi. Vaikka tiedän, että mihin tahansa Suomessa muutetaankin, välimatkat on lyhyitä ja nähdä voi lähes aina kun siltä tuntuu. Niin, lähes. Enää ei kuitenkaan voi vaan ottaa ja lähteä, jos ystävä pyytää shoppailuseuraa. Joka tapauksessa se näkeminen on suunniteltava etukäteen, extempore näkemiset on off the list. Toisaalta, niin kuin Kiakin sanoi, "ajatellaan positiivisesti: sitten aina kun nähdään, niin voidaan olla yhdessä koko viikonloppu, kun jostain kauempaa ehkä joutuu tulemaan". Mä luulen, että vielä me löydetään näiden naisten kanssa itsemme samasta kaupungista, tai ainakin toivon!

Onneksi kokoonnumme vielä huomenna ja torstaina melkein koko porukalla, ennen meidän muuttoa. Muutama joukosta jo puuttuukin, ja pian myös me.. Äää, mihin neljä vuotta oikein meni?


Onko muilla ollut samanlaisia tuskaisia hetkiä tänä syksynä? Muuttuuko tää vielä joskus iloksi?





tiistai 22. syyskuuta 2015

SUMMER MEMORIES






Suppailtiin Maijun kanssa Jyväsjärvellä eräs kesäpäivä tuossa taannoin. Käytännössä siis melottiin itseämme eteenpäin kelluvan laudan päällä. Keli ei olisi voinut olla parempi. Aurinko paistoi täydeltä taivaalta, oli kuuma ja järvi oli todella tyyni. Loistava sää suppailulle, joka oli ihan älyttömän kivaa, suosittelen kokeilemaan! Suppilaudan ja melan vuokraus tunniksi maksoi 15e, eli ei ollenkaan paha. Tuollainen suppilauta olisi kiva omistaa, mutta luovuin ajatuksesta välittömästi kuultuani noiden vempeleiden hinnat. Vuokraamalla kuitenkin onnistuu!



tiistai 15. syyskuuta 2015

8 NÖRTTIFAKTAA




1. Mun lempi datauspaikka kotona on sohva. Tilaa ei tietokonepöydälle saati kahdelle ole, joten mun on kaikki kouluesseet, kandit ja gradut täytynyt kirjoittaa erkonomisesti sohvan nurkassa. Ei tee kyllä selälle kovin hyvää, varsinkin kun valun koko ajan ja lopulta olen melkein makuuasennossa..

2. Lapsena rakastin katsella kun veli pelasi nintendolla tai tietokoneella mitä lie seikkailu ja räiskintä pelejä. Doom taisi ainakin olla yksi pelatuin tietokonepeli. Tarpeeksi vierestä seurattuani tartuin itse kapulaan ja pelasin nintendoa (sekä sitä 8 bittistä, että Super Nintendoa) päivittäin ala-asteikäisenä ja monet pelit monta kertaa läpi. Mun lempipeli oli Super Mario World, jossa oli se sellainen dinosaurus nimeltä Yoshi, ihan parasta! Myös Simsiä ja Jack The Rabbit:iä on tullut pelattua muutama sata tuntia.


3. Kirjoitan tietyt sanat lähes joka kerta väärin koneella. Suurin osa näistä sanoista liittyy opiskeluun ja erityisesti graduun, kuten esimerkiksi: kilpailu - kilapilu, snake - snkae, population - poulation.. 

4. Tykkään käyttää läppärin pikanäppäimiä käytännössä aina. Kopioi, leikkaa ja liitä toiminnot, sekä auki olevien ikkunoiden vaihto hoituvat tietysti aina pikanäppäinten avulla ja mua jopa vähän ärsyttää katsella jos joku käyttää hiirtä siihen, minkä voisi vasemman käden sormilla tehdä sata kertaa  (:P) nopeammin :D


5. Mun läppäri on niin täynnä kuvia ja word-tiedostoja, että oksat pois. Olen osan laittanut ulkoiselle kovalevylle, mutta tallennustila näyttää silti melkein nollaa. Pitäisiköhän harkita niiden kuvien läpikäymistä?

6. Eniten käytettyjä sovelluksia läppärillä on kalenteri, Google chrome, Picasa, jolla saan kuvat tänne ja tietysti ne kaikki kuvanmuokkausohjelmat. Google chrome on siis ehdottomasti paras selain ja eniten käytetty sivusto on youtube, joka on erityisesti musiikin kannalta tärkeä. Youtubessa mulla on reilut kymmenen soittolistaa mitä päivitän aina uusia biisejä löydettyäni.


7. Nyt gradua tehdessäni olen viettänyt niin paljon aikaa sisällä, läppäri sylissäni, että ihan pahaa tekee ajatella kuinka monta tuntia tässä kyseisessä sohvan nurkassa ollaan istuttu..

8. Toivon, että tulevassa työssäni voisin käyttää tietokonetta mahdollisimman vähän, mutta se taitaa olla tänä päivänä vähän liikaa vaadittu..






torstai 10. syyskuuta 2015

VIIME VIIKONLOPPU



Viime viikonloppuna perjantaina vietettiin Maijun läksiäisiä. Tommi tuli tänne Hämeenlinnasta koko viikonlopuksi ja meidän päivä alkoikin shoppailulla ja lounastelulla puolen päivän aikaan. Aikamme shopattuamme suunnattiin kotiin ja juotiin sivistyneesti hieman viiniä, näköjään kello kolmen paikkeilla, ja parannettiin maailmaa tietysti. Me ollaan Tommin kanssa lukiossa tutustuttu ja sieltä asti tuo supermiäs on ollut mun bff:iä 

Myöhemmin saatiin seuraamme hetkeksi ihana Monica, joka tuli vielä käymään ennen suuria muutoksia. Tyttöä tulee niin ikävä ♥ voin vaan kuvitella, millaiset seikkailut Monskua odottaa!! :)

Joukkoon liittyi vielä Kia, joka tuli yhtä matkaa J:n kanssa töistä, samassa työpaikassa kun ovat. Aikamme hömöiltyämme, pari instant käsitatuointia laitettuamme ja miljoona kuvaa otettuamme suuntasimme Maijun luokse.


Ilta oli melko hulvaton, varsinkin kun meillä oli GoProhon verrattava minikamera mukana, jolla kuvattiin joka välissä. Pelattiin juomapeliä, kiharrettiin toistemme tukkia (pojat osallistui vähän kehnosti kyseiseen aktiviteettiin) ja tietty syötiin Maijun tekemiä herkkuja. Lopulta suunnattiin Vihreän Haltiattaren kautta Timeen, jossa aika saattoi kulua sinne kuuluisaan aamuyöhön... Hauskinta oi vielä tulla taksilla Burger Kingin autokaistan kautta kotiin :D

Lauantaina kun ei vielä oltu saatu toisistamme tarpeeksi, lähdettiin viiden hengen porukalla Laukaaseen Maijun koti-kotiin. Siellä oli järven rannalla ranta-sauna, jossa vierähti muutama tovi. Mä en ole vielä kertaakaan tänä kesänä käynyt uimassa, enkä kyllä käynyt nytkään. Pojat kyllä ui munkin puolesta. Saatuamme saunasta tarpeeksi, mentiin takaisin sisätiloihin ja alettiin valmistaa hampurilaisia ja mutakakkua. Ai että, miten hyviltä ne kaikki maistui! Saunassa oli nimittäin jo hieman kerennyt nälkä tulla. Lopuksi asetuttiin mukavasti sängylle läppärin ääreen katselemaan aikaisempien reissujen videoita (jotka sillä pienellä kameralla oli kuvattu) ja perjantainkin videomateriaalia. Ei voi muuta sanoa kuin huhuh :D Voisin ehkä tännekin yhden videopätkän poikien tanssista laittaa, selkeästi oli saatu vaikutteita Magic Mikelta!

Sunnuntaina herättiin yhdeksältä ja syötiin aamupalaa. Puolen päivän aikaan palattiin kaupan kautta takaisin Jyväskylään ja alettiin aikamme kuluksi katsomaan leffaa. En sitten tiedä kuinka suuri osa siitä Super Troopers -elokuvasta tuli katsottua, kun väsytti hieman (vaikka lauantai oltiinkin nätisti). Bellakin nukahti meidän viekkuun sohvalle oikein tyytyväisenä, kaippa silläkin oli ollut rankka viikonloppu, kun Laukaassakin piti jahdata kissaa ja muutenkin pitää vahtia! Meille jäi lauantailta muutama hampurilaisille tarkoitettu itsetehty jauhelihapihvi, jotka vetäistiin lounaaksi perunamuussin ja ruskean kastikkeen kera. Mietittiin vaan miten niin simppeli ruoka oli niin hyvää, mutta kai se seura sai sen maistumaan vielä paremmalta!


Meidän omat läksiäiset on huomenna ja vähän kauhulla odotan millainen itkujuhla siitä tulee. Vaikea uskoa, että opiskelut on nyt ohi ja neljä vuotta näiden tyyppien kanssa vietettyä aikaa takana. Kaikilla on edessä uusia juttuja ja monilla eri paikkakunnalle tai jopa eri maahan muutto. Ihan mieletön ikävä tulee kaikkia, en kestä! :(



tiistai 8. syyskuuta 2015

PINK AND BLACK





Viime aikoina on tullut oleiltua melko paljon kotona, kun työt loppuivat. Mun asuna onkin toiminut usein collegepaita ja jumppahousut. Näihin kuviin olen sentään vetäissyt päälleni ihan mustat farkut ja meikannutkin. Yksi syy kotona oleiluun on ollut myös gradun viimeistely. Alan oleen jo aika kypsä sen palauttamiselle, enkä jaksaisi hinkata, viilata ja veistellä pilkkujen kanssa enää yhtään. Toivon mukaan huominen tapaaminen ohjaajan kanssa valottaa vielä muutamaa hiomista kaipaavaa kohtaa ja sitten voin palauttaa graduni ihan tarpeeksi tyytyväisenä. Aikakin jo alkaa loppua, koska muutto Jyväskylästä on tämän kuun lopussa, joka myös kauhistuttaa ja ihastuttaa samaan aikaan. Kauhistuttaa siksi, että joudun eroamaan monista ihanista ihmisistä ainakin toistaiseksi, ja ihastuttaa siksi, että olen jo valmis niin sanotusti siirtymään kohti uusia haasteita, kun opiskelut täällä on saatu päätökseen ja meikä saa filosofian maisterin tittelin muistoksi.

Mulla ei oo vielä ikinä ollut tilannetta, etten tiedä mitä teen seuraavana keväänä. Sekin hieman kauhistuttaa. Toivon mukaan tietysti saan töitä ja kohtaan muita uusia haasteita. Yksi tuleva tavoitteeni on liikunnan lisääminen ja aionkin keväällä hankkia itselleni PT:n, mistä kaupungista nyt sitten itseni löydänkään. Toinen tavoite olisi syödä oikein ja säännöllisesti, jossa oon niin perkuleen huono. Mä syön yleensä silloin kun on nälkä (joka saattaa yllättää heräämisen jälkeenkin vasta reilusti iltapäivän puolella) ja vaikka syönkin joka päivä 1-2 lämmintä ruokaa ja suhteellisen monipuolisesti, en ole kauhean hyvä syömään mitään välipaloja, jotka pitäisi kehon ja mielen vieränä pitämällä verensokerin tasaisena. Tähän olisi siis hyvä tulla myös muutos ja toivonkin, että tuleva PT:ni antaa myös minulle vinkkejä oikeanlaiseen syömiseen. Pitäisi vaan itse ottaa itseään niskasta kiinni ja syödä aina välillä, vaikkei nälkä olisikaan ja sitten toisaalta syödä välipalana myös jotain terveellistä, eikä mitään mässyjä. Olen ehkä myös siksi kehittänyt itselleni tällaisia haasteita, koska mulla ei tosiaan ole mitään tietoa mitä teen ensi vuoden puolella. Nyt kun olen asettanut tällaisia tavoitteita itselleni, niin tuntuu, että elämällä on edes jokin pohja ensi keväälle (jos en saa niitä töitä äääk).


sunnuntai 6. syyskuuta 2015

PARASTA





Se tunne sunnuntai-iltana, kun on takana ihan loistava viikonloppu ja vaikka väsyttää jo kovasti, ja pitäisi jaksaa laittaa tämä levitettävä sohvakin kasaan, on tätä kaikkea pakko fiilistellä vielä kuvia ja videoita katselemalla niin pitkään kun silmät pysyy auki. Mistään sen ihmeemmästä ei ole kyse, kuin yksistä läksäreistä ja sauna-illasta, mutta ne kaikki tänä viikonloppuna mukana olleet ihmiset vaan tekee tavanomaisistakin jutuista niin maagisia 



torstai 3. syyskuuta 2015

idHAIR HIUSTENPIDENNYKSET



Mun hiustenpidennys historia alkaa vuodesta 2009 jolloin mulle oli leikattu tosi lyhyt polkka, korvien alle. Latva oli silloin melko kehnossa kunnossa ja muutenkin kaipasin vaihtelua ja siksi leikkautin lyhyemmän tukan. Nopeasti kuitenkin aloin kaipailemaan kutrieni perään ja hankin teippipidennykset. Maksoivat silloin melkoisesti kun ne kampaajalla kävin laitatuttamassa. Kerran ne huollettiin ja kokonaisuudessaan ne vuoden verran minulla oli. Kun lisäkkeet sitten otettiin pois, oma tukka oli ohentunut melkein puolella. Toki nykyään kun tekniikat ja poistoaineet on kehittyneet, niin tuollaisesta ei enää tarvitsisi murehtia, mutta itse en sen jälkeen ole enää teippejä ottanut.

Vähän myöhemmin löysinkin klipsipidennykset (clip-on hair extensions) ja ihastuin heti ideaan, että ne voi hallutessaan laittaa päähän alle viidessä minuutissa ja ottaa kuitenkin yöksi pois. Olen tilannut niitä eri verkkokaupoista, mutta viime aikoina olen käyttänyt idHAIR:n pidennyksiä. Laatu on miellyttänyt kovasti ja myöskin sävyjen valikoima. Oma tukka on kuitenkin vaalentunut jonkin verran viime pidennysten hankinnasta, joten oli aika hankkia uudet. 

Pidennykset sain UNIK hairdressingin kautta idHAIR:lta. Starlocks Hair Extensions -pidennykset ovat 45 cm pituiset ja tietysti 100 % aitoa ihmishiusta.

Yhdessä paketissa klipsillä varustettuja osioita on seuraavanlaisesti:

1 x 16 cm 
3 x 10 cm
2 x 4 cm

Koko pään pidennykseen tarvitsee vähintään kaksi pakettia, suosittelen kolmea jos on normaalin vahvuiset hiukset. Paksummille hiuksille tarvitaan tietysti vielä enemmän tukkaa. Omissa pidennyksissäni on kahta eri sävyä, yksi paketti #613 sekä toinen #61. Mun omat hiuksetkaan kun eivät ole yksiväriset :) Saken kanssa katsottiin miten sävyt kannattaa kerroksittain asetella ja sitten vain asettamaan pidennyksiä. Lopuksi Sakke leikkasi tukan sopivaan pituuteen ja teki mulle ihana-kiharat.


Niin nätti tyvikasvu, ai että. Välillä sitä ihan unohtaa kuinka tummat hiukset mulla oliskaan jos en värjäyttäisi tukkaa vaaleaksi.. Mutta joka tapauksessa pidennykset kiinnitetään kerrroksittain hiuksiin. Tukkaa kannattaa tupeerata tyvestä hieman niin, että pidennykset on helpompi saada kiinnitettyä. Sileään ja liukkaaseen tukkaan se on hieman vaikeampaa nimittäin.

Pidennykset kiinnitettynä!


Eipä paljon helpommin pitkiä hiuksia voisi saada! Itse olen ainakin täysin hurahtanut klipsien helppouteen!


Käytättekö te klipsi-, teippi- tai joitain muita pidennyksiä? :)