torstai 12. maaliskuuta 2015

EVERY DAY ALL DAY





Liikunta on ollut osa mun elämää aina. Joskus se ihastuttaa, joskus se vihastuttaa. Mulla on kausia, jolloin olen innosta soikeana menossa kaikkiin ryhmäliikunta jumppiin ja salilla hiki virtaa, ja välillä on hirveän vaikea saada aikaiseksi lähteä edes ulos koiran kanssa. Nykyinen fitness-villitys (joka on kestänyt jo överi kauan), lihaksikkaista kropista täyttynyt instagram ja muu liikunnan tärkeyttä toitottava sosiaalinen media on saanut aikaan sen, että kotiin jäämisestä tulee auttamattakin huono omatunto. Mä en ole vielä ainakaan ymmärtänyt varsinaista kehonrakennusta, tai mikä siinä viehättää. Välillä tuntuu, että ne kaikki massakuurit ja sitten rasvattomat dieetit ennen kisoja eivät voi tehdä keholle hyvää. Mutta enpä tästä tiedä ja mikäs siinä jos siitä tykkää kovasti, go for it! Itse kuitenkin pysyttelen ihan perusjuttujen parissa: lenkkeily, sali muutaman kerran viikossa ja sitten tietynlaiset kausiharrastelut, kuten laskettelu ja footbag (joka on yllättävän pulssia kohottavaa toimintaa). 

Mulla on selkeä viha-rakkaus -suhde liikuntaan. Lapsena harrastin pesäpalloa reilut viisi vuotta piirinmestaruus sarjamme kärjessä. Kävin tenniskurssin ja pelasin intohimoisesti sulkapalloa lähes joka päivä ylä-aste ikäisenä. Olin hulluna uimiseen, varsinkin ala-aste ikäisenä. Muistan myös, että paras leikki oli vaellella kauniina kesäpäivinä ystävän kanssa metsässä ja katsoa mihin päädytään metsän toisella puolella (eksymisen vaaraa ei meidän koti-koti metsissä ollut ;D ). Lapsena tuli muutenkin harrastettua paljon enemmän hyötyliikuntaa, kuten kävelyt uimapaikoille ja muut retkileikit metsässä. Voi niitä aikoja. Nykyään olen laiskistunut valtavasti tuon hyötyliikunnan osalta ja joskus toivon alitajunnassani, että mulla ei olisi autoa. Ei siitä pääse mihinkään, että on se vaan niin kätevä, jos tarvitsee pidemmälle lähteä. Kunhan vain osaisi jättää sen kotiin muutaman kilometrin matkoillakin.

Liikunnan viha -osuutta edesauttaa se, ettei mulle tule mitään endorfiinista hyvän olon tunnetta oikeastaan ikinä esimerkiksi salin jälkeen. Yleensä olo on kuollut, kertakaikkisesti. Monesti olen miettinyt pitäisikö vaan vetää ruokaa paljon enemmän, loppuuko multa vaan energia totaalisesti ja siksi olen niin rikki fyysisen ponnistuksen jälkeen? Mä olen aina ollut sellainen, että syön kun on nälkä ja heti kun maha täyttyy, lopetan syömisen. Nykyään tosin osaan annostella ruokani hyvin, eikä lautaselle jää mitään. Mun syömistyyli ei varmaankaan ole kovin hyvä, vaan pitäisi syödä monesti päivässä, vähän kerrallaan. 

Tulee mulla kyllä hyvä fiilis siitä, että olen tehnyt jotain terveyteni eteen, mutta se päälle puskeva huono olo kyllä jyrää aika kovasti nekin fiilikset. Toisaalta aurinkoinen ja pitkä lenkki kylmässä ilmassa ei voi olla muuta kuin ihana ja piristävä kokemus. Ehkä rankan salitreenin jälkeen sitten kuuluukin vaan hieman tuntea huonoa oloa, tietää ainakin tehneensä kun oksetuttaa ja happi loppuu.

Joka tapauksessa nykyinen liikunta-villitys on sekä hyvästä, että pahasta omalla kohdallani. Hyvästä siksi, että ajoittain se kannustaa itseäkin liikunnan pariin ja pahasta siksi, että normaali laiskottelu, joka jokaiselle pitää suoda, saa aikaan huonon oman tunnon. Jos liikaa asettaa elämälleen rajoitteita mitä tulee tuohon fitness hommaan, niin loppuunhan siinä palaa. Jos kaverit pyytää iltaa istumaan, sitä mennään, eikä mietitä, että no kun en pääse aamu kahdeksalta salille. Mulle ainakin sosiaalisuus on tärkeämpää kuin yksin salilla hikoilu.

Loppujen lopuksi on kai yritettävä enemmän välttää sosiaalisen median mukanaan tuomaa fitness-aallon vyöryä ja keskittyä ihan vaan oman kehon tuntemuksiin ja fiilikseen siitä, mikä on kropalle hyvästä ja missä määrin.



Ahdistaako muitakin edelleen jatkuva fitness-villitys vai antaako se lisää puhtia omaankin suorittamiseen?





8 kommenttia:

  1. olipa mielenkintoista lukea siun liikuntatottumuksista! :) itse olen viime aikoina huomannut myös itsessäni tuon huonon omantunnon, jos en nyt joku päivä ehdikään jumppaan tai muuten liiku tarpeeksi.. peruskuntoni on kuitekin ihan hyvä, mutta välillä tosiaan tulee kausia jolloin liikunta ei vaan jaksa houkuttaa niin paljon :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, juuri noita kausia tulee tosiaan mullekin :) täytyy vaan yrittää olla ottamatta mitään paineita, painostuksesta huolimatta :DD

      Poista
  2. Voi että sä näytät upeelta ! ♥ Ihana tuo viimeinen kuva, multa ei ikinä onnistu tuollaiset kuvat, ois ihana yrittää jossain ulkomaila hiekalla meri taustalla:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuollaiset kuvat on yleensä melko vaikeita handlata, mutta nyt sattui onnistumaan ekalla, mitä nyt vähän tärähtänyt ;D

      Poista
  3. Melkeen kuin omia ajatuksia lukis, paitsi että mulla meinaa jäädä olemattomaksi noi liikuntainnostukset. En oo koskaan tykännyt liikunnasta vaikka aikoinaan kävinkin säännöllisesti lenkillä ja harrastin tanssia. Lähinnä suurin ongelma on pään sisällä - jos on laiha niin ei tarvitse urheilla. No aikasemmin olinkin laiha :-D aineenvaihdunta toimi ja silleen. Nyt kun se liikunta on sitten jäänyt niin eipä enää ollakkaan niin laihoja. Tosin mun peili vääristää (mitään muuta peiliähän ei voi käyttää..) koska se on vähän kuperan mallinen eli siis taipuu mua kohden näin: ( jolloin näytän uber lihavalta :-D Tunnustus tässä vaiheessa, multa katos se punanen lanka :-D tiivistettynä inohan liikuntaa mutta sitäkin inhottavampi olo tulee saamattomuudesta kun en tee mitään ja herkut on vaan niin hyviä! Tiedä sitten mitä tekisi, hankkisko lemmikin ihan vaan sen takia että se veisi mut väkisin ulos? :-D Älä pidä mua pahana ihmisenä! Mulla on tällä hetkellä lainakoira, joka siis raahaa mut pari kertaa päivässä ulos, mutta se on lähdössä parin päivän päästä ainakin kuukaudeksi omaan kotiinsa enkä tiedä mitä teen! Harkitsen päiväkirjan ostoa niiin ei tulis aina näin romaaneja mun pikkukommenteista :-D kiitos ja kuittaus

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, ihana kun kommentoit :) mä oon ollut aina huono vaa'alla kävijä, mutta ehkä se onkin ihan hyvä. Peili kertoo enemmän, mutta toisaalta jos tietää että painokiloja kertyy ennemmin liikkumattomuuden kuin liikunnalla kerrytettyjen lihasten vuoksi, ehkä sitä vaakaakin on hyvä silloon tällöin vilkaista :D taidetaan nykyään olla ihan liian ankaria itsellemme. Täytyisi vaan osata relata ja nauttia elämästä ilman liikaa kontrollia kaikkeen tai kontrolloimattomuudesta syntyvää huonoa omaa tuntoa :)

      Poista